Valitse markkina-alue

Kertomus engconista – ja panostuksesta joka tuotti tulosta!

Yhtiö engcon perustettiin vuonna 1990, mutta tarina alkaa jo viisi vuotta aiemmin, kun orutislainen keksijä yritti saada jonkun käynnistämään kaivukoneille tarkoitetun, kallistuvan ja pyörivän laitteen tuotantoa.

Työpaikka Norecolla oli strömsundilaisen Stig Engströmin ensimmäinen. Noreco toimi Uumajassa massateollisuuden huoltoyrityksenä. Monipuolisena miehenä Stig työskenteli niin suunnittelussa, tuotannossa kuin markkinoinnissakin. Kun keksijä Ulf Holmdahl tuli Norecoon, hän oli käynyt useiden valmistajien luona saadakseen tuotantoon patentoidun pyörivän ja kallistuvan työlaitekiinnikkeen. Stig muistaa sen kuin eilisen – oli 15.9.1985 ja kyseessä todellinen ahaa-elämys. Stig ymmärsi laitteen potentiaalin.

Noreco käynnisti laitteen tuotannon, ja sen nimeksi tuli Rototilt. Koko idea oli yksinkertainen. Työlaitetta voitiin pyörittää rajoituksetta, samalla kun sitä voitiin kallistaa. Tuotanto pääsi vähitellen vauhtiin – Noreco toimitti yhteensä 150 laiteyksikköä.

– Laitteessa oli kuitenkin paljon lastentauteja, ne eivät kestäneet todella kovaa käyttöä, ja saimme paljon valituksia, Stig kertoo. Yritys oli lisäksi taloudellisesti tiukoilla myös muista syistä, 1990-luvun lähestyessä ei yksinkertaisesti ollut paljoa liikkumavaraa.

engcon perustetaan

Vuonna 1990 Stig tarjoutui ottamaan yhtiön haltuunsa ja jatkamaan Rototiltin kehittämistä. Ajoitus oli kuitenkin väärä, ja Norecon omistaja halusi jatkaa omalla tavallaan. Stig jätti yrityksen ja muutti takaisin Strömsundiin. Hän kehitteli ideaansa ja halusi viedä sitä eteenpäin. Näin syntyi engcon. Noreco meni pari vuotta myöhemmin konkurssiin.

– Otin ideat mukaani ja halusin jalostaa niitä. Veljeni Ulf tuli mukaan passiivisena osakkaana, mutta hän jatkoi suvun kuljetusliikkeen johtamista. Olin itse nähnyt Rototiltin puutteet, ja annoin kaikkeni tuotteen parantamiseksi, Stig jatkaa ja muistaa, että asiat eivät sujuneet niin helposti.

Laitetta oli hankala saada toimimaan hänen haluamallaan tavalla. Eräs ongelmista oli hydrauliikka, joten Stigin ratkaisu oli siirtyä täysin mekaanis-sähköiseen laitteeseen. Siitä tulisi halvempi ja yksinkertaisempi, jos se toimisi. Se ei toiminut ollenkaan. Pitkän epäröinnin jälkeen hän palasi hydrauliseen ratkaisuun, joka on edelleen käytössä.

– Tuolloin 1990-luvun alussa oli rankkaa. Ensimmäiset vuodet kuluivat tuotteen kehittämiseen, eikä se tietenkään tuottanut tuloja. Henkilökohtaiset velkani sen sijaan kasvoivat valtavasti, Stig sanoo. Olin kaksi vuotta ilman tuloja, ja syyskuussa 1992 minun oli ruvettava ansaitsemaan, joten menin töihin yritykseen Doroteassa.

Melko nopeasti töihinmenon jälkeen Stig kuitenkin havaitsi, ettei hänellä ollut yrityksessä tulevaisuutta. Työtehtävänä oli pääasiallisesti vähentää henkilöstöä, ja jo jouluna 1992 palasi unelma engcon-projektin toteuttamisesta vahvana. Uusia kontakteja syntyi, ja vuonna 1993 eräs Norecon työtovereista, suunnittelija Kjell Högberg, liittyi engconiin.

– Kjell piirsi nykyisen ratkaisun, ja näin EC20 valmistui. Aluksi kysyntää ei juuri ollut, myynti oli hidasta. Tuotetta ei oltu käytetty pitkään, prototyyppi ei ollut täysin luotettava, mutta meidän oli saatava myynti vetämään, Stig kertoo.

Epävarmat toimitusajat

Stigillä oli joitakin kuningasajatuksia engconista, ja ne pätevät myös nykyisin: Loppuasiakkaat ovat ehdottomasti tärkeimpiä, on pystyttävä laajenemaan kansainvälisesti ja teetettävä paljon alihankintana Niinpä kun Stig päätti käynnistää uuden EC20:n markkinoinnin ja antoi äidilleen ja muutamalle muulle tehtäväksi poimia 10 000 mahdollista asiakasta suoramainoskampanjaa varten. Näistä 50 vastasi ja viisi osti.

– Alussa toimitusvarmuuden kanssa oli vähän niin ja näin, Stig tunnustaa. Jotkut asiakkaat joutuivat odottelemaan, joiltakin loppui kärsivällisyys ja he kääntyivät Norecon konkurssipesän ostaneen kilpailijan puoleen, Stig muistelee. Mutta jotkut olivat todellisia kumppaneita kehitystyöllemme. Ensimmäisen rototiltin ostaja, Harry Persson, halusi ehdottomasti laskun jo vuonna 1993, vaikka toimitusajaksi oli kaavailtu vasta alkuvuotta -94. Se toivomus meidän oli helppo hyväksyä.

Kävi vielä niin onnellisesti, että Harryn vaimo, joka hoiti talousasiat, maksoi laskun vahingossa etukäteen. ja niillä rahoilla saimme rototiltin valmiiksi. Mutta jo tammikuussa Degerberga Grus och Schaktin piti saada tilaamansa pyöritin. Harry tuumasi, että kevääseen ja kaivukonesesonkiin on vielä pitkä aika, joten asiakas sai (ja maksoi) Harryn laitteen. Näin jälkikäteen muistellaan naurussa suin rototilttiä, joka myytiin kahteen kertaan. Harry pitääkin itseään osallisena engconin menestykseen. Aivan oikeutetusti.

Siihen aikaan yhtiössä oli vain kaksi työntekijää: Stig Engström ja Jocke Markusson. Syksyllä 1993 Monica Engström aloitti ja vuonna 1994 Håkan Wiik tuli mukaan. Työnjako oli selvä – Håkan myi, Stig ja Jocke viilasivat ja ruuvasivat autotallissa, ja Monica valvoi lukuja.

– Tuohon aikaan pyrimme antamaan niin summittaisia toimitusaikoja kuin vain uskalsimme. Toisinaan ne joustivat luvattua enemmän ja meidän piti muuntaa totuutta melko reippaasti. Puolustukseksemme on sanottava, että olimme erittäin tarkkoja siitä, että toimitimme mahdollisimman hyviä tuotteita, ja jos asiakkaillemme tuli ongelmia, tulimme välittömästi hätiin ja ratkaisimme ongelman. Se oli tärkeää silloin, aivan kuten nytkin.

Viekää se paska pois!

Toiminnan alussa engconilla oli kaksi innokasta jälleenmyyjää länsirannikolla, jotka houkuttelivat Stigin esittelemään rototilttiä eräälle suurelle maatilalle Åsan laitamille Hallandiin. Noin 50-vuotias tilallinen katseli kiinnostuneena, kun laite asennettiin yhteen tilan kaivureista. Yhtäkkiä paikalle ilmestyi hänen isäukkonsa ihmettelemään, mitä oli tekeillä ja millaista porukkaa sinne oli tullut. Tilallinen yritti selittää asiaa vanhalle isälleen, mutta ukko vain sähähti hampaidensa välistä: Viekää se paska pois. Ja niin myös tehtiin.

– Kävi selväksi, kun siellä päätti asioista! naurahtaa Stig. Silloin tilanne tuntui epätodelliselta, mutta olemme jälkeenpäin nauraneet sille monet kerrat.

Ulkomailla rototiltit olivat vieläkin tuntemattomampia ilmestyksiä kuin Ruotsissa. Stig huomasi sen viimeistään Bauma-messuilla Münchenissä vuonna 1995. Messut olivat valtavat ja niinpä Stig päätti, että vuoden 1998 messuilla hänkin olisi siellä. Marraskuussa 1997 engcon halusi varata osaston toukokuussa järjestettäviltä messuilta. Hyvissä ajoin, että paikka varmasti irtoaisi. Agentti epäröi hieman paikan saantia, sillä hänestä engcon oli aika myöhään liikkeellä.

– Miten niin myöhään? Minusta me olimme liikkeellä hyvissä ajoin. Asiaa hoitava agentti kertoi, että ilmoittautumisaika oli mennyt umpeen marraskuussa, vuotta aiemmin. Mutta he tekivät voitavansa ja tarjosivat meille paikkaa itäisen sisäänkäynnin vierestä, läheltä Caterpillarin osastoa. Joskus onni potkii vähän ansiottakin, Stig tuumaa. Otimme paikan ja varaamme sen nyt joka kerta.

Lähtö tuollaisille messuille tiukalla budjetilla on elämys. Ensimmäisellä kerralla yritys lainasi teltan, joka yhdessä esittelymateriaalin ja rototiltin kanssa pakattiin Stigin Audi 100:aan. Saadakseen kaikki romppeet mahtumaan auton sisälle Stig sahasi teltasta jalat poikki ja pääsi vähitellen matkaan. Baumasta tuli menestys, rototiltin esittelyt vuokratulla kaivukoneella ja sinikeltaisella kauhalla varustettuna vetivät paljon yleisöä ja engcon pääsi messuista kirjoittaneiden maarakennuslehtien kanteen.

Luotisuoraan ylöspäin

Vuonna 1993 engconilla oli 3,5 työntekijää ja 600 000 kruunun liikevaihto, 1999 henkilöstöä oli 12 ja kasvu jatkui. Vuonna 2008 engconissa oli jo noin 100 työntekijää ja liikevaihtoa 535 miljoonaa. Vaikka liikevaihto putosi vuoden 2009 taantumassa, Dagens Industri nimesi engconin vuonna 2009 maratongaselliksi. Tänä päivänä haasteet ovat hieman erilaisia, mutta eivät yhtään helpompia, sillä kansainvälistymisajatus vaatii paljon pohdintaa

– Täällä kotona urakka on urakoitsijan (kaivutyön tekijän) hallinnassa, mutta Englannissa ja Saksassa vastuu ja päätäntävalta ovat niillä, jotka laskevat urakan – vaikeinta on saada heidät ymmärtämään, että voitot tulevat parempana kilpailukykynä ja aikaa myöten. Ja sanoman perille saaminen vaatii hyviä ja selkeitä perusteluja, Stig sanoo.

Yrityksen kansainvälistämisprosessi etenee vääjäämättä, sillä koko maailmaa ja yritystä koetellut kriisi väistyy aikanaan – on vain jaksotettava eteneminen oikein ja ponnisteltava eteenpäin.

– Uskon, että on oltava sopivan jääräpäinen, luotettava tavoitteisiinsa ja pidettävä niistä kiinni. Kun ajattelee positiivisesti ja ravistelee harteiltaan vastoinkäymiset, pääse vähitellen perille. Minun kohdallani se on toiminut.

404 - Sivua ei löytynyt

Emme löytäneet hakemaasi sivua.

On tapahtunut virhe

Yritä ladata sivu uudelleen sen selvittämiseksi, toistuuko virhe.

On tapahtunut virhe

Ei internet-yhteyttä, tarkista että verkkoyhteytesi toimii.